Kiirettä ja ihania löytöjä

Viikonloppu on mennyt keikkahommien, kyläilyjen ja ruokavieraiden  parissa. Yläkerrassakin on yökyläläisiä pörrännyt. Siinä sivussa kerittiin naapurin emännän kanssa käymään Adalmiinan helmessä, vaikka siippamme sitä ajatusta vastustivatkin. Hyvä, että mentiin. Nyt meillä on uusi sängynpääty uuteen kotiin. Mielestäni se on aivan ihku, vaikka äitini ja mieheni ei ymmärrä mitä ihanaa siinä on???? Minusta se on ihana sinertävän harmaa sängynpääty. Täytyy silti myöntää, että saatiin oikein kunnon naurut, kun sitä autoon raahattiin.... Ihanan löydön kunniaksi menimme Cafe astaan juomaan oikein munkki kahvit.
Toinen ihanuus muutti meille tänään, kun työkaverini kertoi töissä vanhasta keinustuolista, jolla hänellä ei ole enää käyttöä. Lupasin antaa sille hyvän kodin ja olohuoneessa se nyt sitten asustaa. Kiitos Virpi, pidän siitä hyvää huolta!
Nyt minulla on siis oma keinutuoli missä unelmoida.

Huiskis, haiskis!
 Muutto on tapahtunut ja nyt asumme vanhassa rintamamiestalossa. Muutto sujui mukavasti ja ruokahuoltokin tuli järjestettyä ystävien toimesta. Ihania ystäviä! Rakkaalla aviomiehelläni sattui olemaan koulupäivä, mutta onneksi me tytöt saimme homman hoidettua. Tosin  naapurin isäntä auttoi keittiön pöydän ja tuolien kanssa.
Ihanaa on ollut myös huomata, miten  täällä maalla on menoa ja vanhan ajan meininkiä. Naapurit ovat aina apuna ja porukkaa on riittänyt.. IHANAA!

 Ystävät ovat myös löytäneet tänne, porukalla on kokkoa poltettu. Joka päivä olen iloinen, että ruvettiin toteuttamaan haavettta, jonka luulimme vain olevan unelma. Kaikki tämä on kuitenkin vain yhden lehtiartikkelin tulosta. Luin kerran lehdestä keinutuoli-illasta, missä osallistujat kuvittelivat olevansa 80v ja miettivät mitä olisivat elämässä tehneet toisin. Tätä mietin pitkään ja tästä minä haaveilin. Muuttaminen maalle on minun haaveeni ja siihen lisättynä vielä muutama oma kana pihalle tepastelemaan, kanat ovat tosin viellä havaaveena. Elän siis unelmaani ja siltä se tuntuu!