Ravintolapäivänä, Cafe Omppula avasi ovensa!

Helmikuinen laskettelureissu Leville johti osallistumiseen tämän kevään ravintolapäivään. Tapasimme  ystäväni  Lauran kirpparin ( wanha wilima), kaffettelun ( Cafe Soma) ja Irish coffeen merkeissä  ( Hölmölä) Levillä.
Siinä jutun tohinassa putkahti ajatus järjestää pieni muotoinen kahvila.Molemmat olimme tahoillamme haaveilleet kahvilan järjestämisestä jo pitkään. Rakastamme molemmat tuunailla ja laittaa kaikenlaista, joten keksimme osallistua 20.5 järjestettävään kansaiväliseen ravintolapäivään.
Valmisteluja tehtiin paljon, sillä molemmat halusimme kaiken näyttävän hyvältä. Onneksi makumme menee hyvin yksiin, niin tyylistä ei tarvinnut kinastella. Leivottiin, maalattiin, nikkarotiin oikein urakalla. Välillä meinasi usko loppua, kun vielä ennen ravintolapäivää jalkani leikattiin. Teimme muutaman muutoksen tästä johtuen, mutta kahvila päätettiin toteuttaa.
Niin toteutui Cafe Omppula aurinkoisena lauantaipäivänä meidän pihalla. Tunnelmaa ei voi sanoin kuvata, kun ihmisiä tuttuja ja tuntemattomia virtasi pihallemme. Uskon, että kaikki nauttivat tunnelmasta. Tarjolla oli kakkuja, saaristolaisleipää kylmäsavulohitahnalla.
Järjestimme siinä sivussa vintagekirppiksen, ja lapset saivat adoptoida itselleen pehmo"nallet". Molemmat olimme intoa täynnä, ja päivämme onnistui täydellisesti. Pääsimme jopa paikalliseen lehteen, joka teki meistä jutun.
Niin onnelliset Omppulan flikat!❤

                                 

Tammikuun tapaan

Miten ihmisen tai ainakin meikäläisen on niin vaikeaa valita mikä itselle on parasta? Rakastan lukea blogeja, kirjoja ja dokumentteja terveellisestä ravinnosta ja liikunnasta. Toteutus vaan mättää pahasti. Hetki menee hyvin ja olo tuntuu hyvältä. Jokin kumma saa kuitenkin valitsemaan vääriä valintoja, jotka johtaa  jaksamisen ja vireystilan laskuun. Kesällä söin raakaravintoa ja olo oli mitä mahtavin. Ei tarvinnut edes luopua herkuista vaan tein ihania raakaleivonnaisia, jossa kaikki raaka-aineet ovat terveellisiä. Silti sorrun aina vaan valkoisiin jauhoihin ja valkoiseeen sokeriin. No, ehkä on pitäisi ajatella, että parempi valita edes joskus terveellistä, kuin ei ollenkaan. Taidampa taas ruveta lukemaan noita raaka-ravinto kirjoja, niistä saa kummasti inspiraatiota. Siihen kun lisäisi vielä jonkun potkimaan persuksille liikkumaan, niin voisi olla matkalla oikeaan suuntaan. Tai no kerran olen saanut aikaiseksi osallistua Roosan  (rakas teini) vetämään treeniin, mutta jatkumoa ei ole näkynyt. ja kyse ei ole siitä, etteikö Roosa niitä vetäisi, vaan mulla on aina joku este. Todellisuuden nimissä todettava, että teko syy....