Olen odottanut sisustuskipinän syttymistä jo pitemmän aikaa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaa, eikä siinnä ollut mitään ohjelmaa. Lähdin heti aamusta ennen kahdeksaa Penan kanssa lenkille ja ihanaa miten mieltä piristi tuo ihana pakkasaamu. Koko tienoo oli koristeltu ihanalla huurteella ja niin jouluinen fiilis saapui myös meikäläisen mieliin. Lenkin tehtyäni keräsin metsästä muutaman pienen havun oksan laitettavaksi maljakkoihin kellon alle.
Katselin ympärilleni kotona ja oli pakko ruveta reeraamaan taloa uuteen uskoon. Siitä seh sitten lähti hetken päästä talo oli jo hyrskyn myrskyn ja kalusteet ympäriinsä taloa. Olohuoneeseen sain ruinauksen jälkeen perustaa maalauspisteen. Onneksi Virtanen pysyi suurimman osan ajasta pihalla kesäkeittiön rakennuspuuhissa. Ainoastaan meidän talon neidit antoivat taas tosi kannustavaa kommenttia hommistani. Vanhempi sai niin tarpeekseen sekamelskasta, että lähti parempiin oloihin iltaansa viettämään, terveisiä vaan Terhille! Koko päivä siihen kului ja puoli kahteentoista illalla jaksoin urakoida. Seuraavana aamuna oli vielä jatkettava mutta sunnuntai iltana kaikki oli taas kunnossa. Oli vaan hauska huomata, miten pieni oksa voi saada aikaan minuun sen puhdin, jota olen pitkään yrittänyt itseeni saada kaikilla mahdollisilla tavoilla.
