Betonia

Viime viikolla aherrettiin jälleen kerran Sallan pajan pajaillassa. Nyt oli vuorossa betonipajan toinen kerta. Vuorossa siis hiontaa ja lakkausta. Jotenkin tämä meikäläisen luonne tulee tuolla pajaillassakin esille. Toiset tekivät pari työtä ja mulla niitä oli kymmenkunta. Sotkuista hommaa, mutta kivaa. Yksi illan kivoista hetkistä on myös ehdottomasti Sallan tunnelmallisesti kattama kahvihetki. Aina on tarjolla Sallan leipomia ihania ja suussa sulavia leivonnaisia.

Sallan paja

Taivaallinen kirppis

Eilen aamulla kaffettelun lomassa päätimme lähteä naapurin kanssa Saloon kirppareille, pitkästä aikaa. Hän oli kuullut uudesta siististä kipputorista ystävältään. Täytyy myöntää, että tuollaista kirpputoria en uskonut olevan olemassakaan.

Kerrassaan uskomaton, suosittelen lämpimästi niillekin, jotka eivät pidä yleensä kirpputoreista. Kaikki oli viimeisen päälle stailattu. Keskellä oli valkoinen sohva ja leluja korissa lapsille, joten hekin viihtyvät. Paikka on pieni ja tunnelmallinen. Myös pieni kahvio sieltä löytyy. Ja tietysti siistiä tavaraa kauniisti esille laitettuna. Mukaan matkaan tarttui siis kolme sylillistä tavaraa, vaatteita ja sisustus jutskuja.

Mulla ja naapurilla molemmilla taisi vähän mopo karata käsistä, mutta kun toisen romu on toisen aarre. Kävimme vielä toisessa, myös aika siistissä kirpparissa ja sama määrä kamaa tuli sieltäkin. Reissu oli siis antoisa ja varmasti tulee usein käytyä aarteita etsimässä Salon suunnalla. pari romu kirppistä jäi vielä kiertämättä, ei uskallettu enää mennä, eikä autoon olisi enää mahtunut.

Amppeli

"Maahiset" kengät

Kori kengille eteiseen

Valkoinen napillinen tyyny

2 valkoista, 1 pellavainen ja 1 pellavainen pitsillä tyynyt

Sadepäivä

Vihdoin meinasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä aamulenkille, mutta hups siellähän sataa ja oikein kunnolla. Voi harmi?  Eihän sitä nyt sateeseen viitsi lähteä, kun koirien turkitkin on niin lyhyeksi ajeltu. Tais olla osittain haettu tekosyy. On se kumma, kun on nyt tottunut tohon aurinkoon niin ei osaa ruveta tekemään mitään. On niin tottunu siihen, että heti aamusta ulos mars. Eilen olikin aivan ihana päivä. Aamusta leiposin suolaisen piirakan, kun oli kahvittelu vieraita tulossa päivällä.

Käytiin myös keräämäämässä ihania kukkia tienpientareelta. Kesässä on ihanaa, kun on aina kukkia tarjolla. Mun mielestä luonnonkukat ovat vielä niitä kaikista kauneimpia. Onni on tosin aina ollut matkassa mukana. Ei ole lieroja kukkareissuilla vastaan kiemurrellut. Saatika käteen tikannut. Toivottavasti ONNI jaksaa taapertaa vierelläni jatkossakin.

Maljakko, uusin kipppis löytöni 1e

Oli kyllä kiva ja rauhallinen päivä. Vieraitten kanssa sai nauraa oikein kunnolla ja rentoutua. Sain tosin kaksi kärhöä istutettua portin pieleen ja hajuherneille rakennettua kiipeilytelineen. Taisin olla oikein näky kun kumisaappaissa, hameessa ja rintaliiveissä rämmin metsässä hakemassa tarkoitukseen sopivia pieniä puita. Taitaa toi olla mun vakkari asuste nykyisin, kun asutaan täällä metsän keskellä. On niin kätevää, kun tulee kuuma, niin paita pois ja aurinkoa roppaan ja kun kylmä sattuu tulemaan niin paita päälle. Kyllä on kätevää, ei olisi vanhassa paikassa onnistunut, kun oli naapureita näköetäisyydellä joka puolella. Tosin veikkaampa, jos joku vastaan sattuu niin juoksee pelästyksissään kirkuen pois. Ongelma kun on se, että ulkomuoto muistuttaa enemmän metsänpeikkoa, kuin kukkaiskeijua. Harmi!

Naapurin Zipa

Petunia

Pena

Tovi on vierähtänyt viime päivityksestä. Tosin pakko myöntää, ettei vika ole ollut internet yhteydessä, vaan meikäläisen saamattomuudessa. Sen vertaa on aikaa vierähtänyt, että neljänkympin rajapalkki on tullut ylitettyä. Asia on silmin nähden havaittavissa..... Voi Rähmä!

Ensimmäinen kesä on Omppulassa alkamassa. Alku makua saatiin kesästä jo keväällä, kun tyttöjen, naapurin ladyn ja hänen kahden nuoren  kanssa käytiin Turkin matkalla. Matka oli aivan ihana. Sää suosi ja kävimme paikallisessa koulussa vierailulla ( kummikoulu). Saimme nauttia Turkkilaisesta vieraanvaraisuudesta, kun Nuorimmaiseni kirjekaverin isä tarjosi Runsaan päivällisen ravintolassaan Mahmutlarissa.
Nyt täällä Omppulassa aika kuluu pihahommissa. Ensimmäinen kuukausi kului inspiraatiota hakiessa, kun ei oikein osannut hahmottaa mistä aloittaa. Nyt homma on kuitenkin lähtenyt käyntiin ja rullaa omalla painollansa. Tosin välillä kyllä voisi rullata vähän nopeamminkin.

Näistä alla olevista kuvista kaikki kuitenkin alkoi:

Joulu saapuu Omppulaan! Siis saapui puoli vuotta sitten!

Joulu saapui puoli vuotta sitten, mutta olin unohtanut julkaista tämä, joten parempi myöhään, kun ei milloinkaan.
Ensimmäiseksi on nyt pakko todeta, että meidän koti on nyt oikeasti Omppula. Tontin rajat on merkitty ja tilan nimeksi tuli tietysti Omppula. Ihanaa lempi juhlani on tulossa ja olen jo alkanut vähän koristelemaan kotia ja verantaa. On hassua huomata miten vuosi vuodelta koristeet vähenevät.  Haluaa ennemminkin luoda oman näköistä tunnelmaa muutamalla rakkaimmalla koristeella, nauhoilla ja luonnosta löytyvillä  tarvikkeilla. Tänään olen myös viime tipassa värkännyt tytöille Joulukalentereja. Voi, kun olisi enemmän aikaa. rakastan tuunailua ja askartelua, aika vain pikkaisen rajoittaa sitä. No ajatellaan positiivisesti, onneksi on edes tämän verran aikaa touhuta.