Olen odottanut sisustuskipinän syttymistä jo pitemmän aikaa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa vapaa, eikä siinnä ollut mitään ohjelmaa. Lähdin heti aamusta ennen kahdeksaa Penan kanssa lenkille ja ihanaa miten mieltä piristi tuo ihana pakkasaamu. Koko tienoo oli koristeltu ihanalla huurteella ja niin jouluinen fiilis saapui myös meikäläisen mieliin. Lenkin tehtyäni keräsin metsästä muutaman pienen havun oksan laitettavaksi maljakkoihin kellon alle.
Katselin ympärilleni kotona ja oli pakko ruveta reeraamaan taloa uuteen uskoon. Siitä seh sitten lähti hetken päästä talo oli jo hyrskyn myrskyn ja kalusteet ympäriinsä taloa. Olohuoneeseen sain ruinauksen jälkeen perustaa maalauspisteen. Onneksi Virtanen pysyi suurimman osan ajasta pihalla kesäkeittiön rakennuspuuhissa. Ainoastaan meidän talon neidit antoivat taas tosi kannustavaa kommenttia hommistani. Vanhempi sai niin tarpeekseen sekamelskasta, että lähti parempiin oloihin iltaansa viettämään, terveisiä vaan Terhille! Koko päivä siihen kului ja puoli kahteentoista illalla jaksoin urakoida. Seuraavana aamuna oli vielä jatkettava mutta sunnuntai iltana kaikki oli taas kunnossa. Oli vaan hauska huomata, miten pieni oksa voi saada aikaan minuun sen puhdin, jota olen pitkään yrittänyt itseeni saada kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Olipa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa:)
VastaaPoistaNuo sisustus jutut kulkee itsellänikin niin sykleissä, joskus ei vaan saa itsestään mitään irti ja kun se innostus puskee päälle, sitä ei voi pysäyttää. Ehkä ne seesteiset hetket ovat myös hyväksi, joko kaikki on todella hyvin huushollissa tai sitten sitä tekee ajatustyötä siitä kuinka sisustusta tulisi muuttaa.
Niin tai näin, siellä on näemmä innostuttu oikein kunnolla kun kaappikin on saanut uuden värin, eikä lainkaan huonompaan suuntaan. Hyvältä näyttää.
Annahan taas kuulua itsestäsi.