Sadepäivä

Vihdoin meinasin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä aamulenkille, mutta hups siellähän sataa ja oikein kunnolla. Voi harmi?  Eihän sitä nyt sateeseen viitsi lähteä, kun koirien turkitkin on niin lyhyeksi ajeltu. Tais olla osittain haettu tekosyy. On se kumma, kun on nyt tottunut tohon aurinkoon niin ei osaa ruveta tekemään mitään. On niin tottunu siihen, että heti aamusta ulos mars. Eilen olikin aivan ihana päivä. Aamusta leiposin suolaisen piirakan, kun oli kahvittelu vieraita tulossa päivällä.

Käytiin myös keräämäämässä ihania kukkia tienpientareelta. Kesässä on ihanaa, kun on aina kukkia tarjolla. Mun mielestä luonnonkukat ovat vielä niitä kaikista kauneimpia. Onni on tosin aina ollut matkassa mukana. Ei ole lieroja kukkareissuilla vastaan kiemurrellut. Saatika käteen tikannut. Toivottavasti ONNI jaksaa taapertaa vierelläni jatkossakin.

Maljakko, uusin kipppis löytöni 1e

Oli kyllä kiva ja rauhallinen päivä. Vieraitten kanssa sai nauraa oikein kunnolla ja rentoutua. Sain tosin kaksi kärhöä istutettua portin pieleen ja hajuherneille rakennettua kiipeilytelineen. Taisin olla oikein näky kun kumisaappaissa, hameessa ja rintaliiveissä rämmin metsässä hakemassa tarkoitukseen sopivia pieniä puita. Taitaa toi olla mun vakkari asuste nykyisin, kun asutaan täällä metsän keskellä. On niin kätevää, kun tulee kuuma, niin paita pois ja aurinkoa roppaan ja kun kylmä sattuu tulemaan niin paita päälle. Kyllä on kätevää, ei olisi vanhassa paikassa onnistunut, kun oli naapureita näköetäisyydellä joka puolella. Tosin veikkaampa, jos joku vastaan sattuu niin juoksee pelästyksissään kirkuen pois. Ongelma kun on se, että ulkomuoto muistuttaa enemmän metsänpeikkoa, kuin kukkaiskeijua. Harmi!

Naapurin Zipa

Petunia

Pena