Ihana viikonloppu takana mihin mahtui kaiken näköistä yllättävääkin ohjelmaa. Rakkaan mieheni Jeren saavuttua töistä, hänellä oli mukanaan yllätys Ella-Stiinalle ( siis itselleen ja naapurin isännille) myöhästynyt synttäriyllätys.Mukanaan peräkärryllä oli maailman melkein rumin peltoauto. Värikin aivan hirveä vihreän harmaa ja musta-punaiset koristeraidat keulassa viimeistelemässä mahtavaa ulkonäköä. Viikonloppu sillä sitten pörtsäiltiin. Tytötkin saavat sen jo liikkeelle. Itse olin Roosa-Marian kyydissä, mutta itse en ole sitä vielä kokeillut. Ei oo välttämättä ihan mun juttu.
Lauantaina tuli käytyä naapurin kanssa kevään ensimmäisen kerran Cafe Atsaleassa( Rukkijoentie7, Paimio) aamukahvilla. Tunnelma oli mitä mahtavin ja sen seurauksena piti hakea orvokkeja kotiin. Viikonloppuna kävi myös ihania sukulaisia kylässä, joita en ole moniin vuosiin nähnyt. Juttu luisti kuten ennenkin. Olo oli mahdottoman iloinen ja onnellinen. Nyt on otettava itseään niskasta kiinni ja pidettävä yhteyttä tiiviimmin. On ihmeellistä miten sitä aina lykkää yhteydenottamista tai kylään kutsumista tai menoa. Vihdoinkin, kun saa aikaiseksi, niin olo on niin onnellinen ja tyytyväinen.
Sunnuntaina kävimme siskoni pojan synttäreillä. sukulaiset olivat jo lauantaina käyneet onnittelemassa. Olin siis siskoni ystävien kanssa juhlimassa. Oli hauskaa seurata pikkulasten ja heidän perheiden touhuamista. Tuli ihanasti mieleen meidän tyttöjen taaperoaika. Kuinka nopeasti aika oikein kulkeekaan, eilen oli taapero tänään on teini. Onneksi itse pysyy aina vaan yhtä nuorena???
Viikonloppuna alkoi myös sormet syyhytä puutarhaan. Se tuntuu tällä hetkellä vaan niin onnettomalta ja surkealta. Epätoivoissani rupesin kastelemaankin jo, vaikka Jere ei asiaa oikein tajunnut. Mitä ihmeellistä siinä on, jos kastelee kuivia tynkiä tai pelkkää multaa, jonka alla EHKÄ kasvaa jotain. Kaiken Kruunuksi, vielä alkoi sataa vettä. Hänen mielestään ei ollu ihan järjen riemuvoitto???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti