Kaikkeen sitä ihminen itsensä lykkää, KÄÄK. Ilmoitin itseni tänään alkaneeseen juoksukouluun, ihan mun juttu. Siis juokseminen olis kivaa, jos se vaan sujuis, eikä olo olisi ekan lyhtypylvään välin jälkeen, kun ois maratonin juossut. Happi ei kulje ja läähättää. Periksi en antanut, vaikka mieli teki. Niimpä vedin tähän todella timmiin roppaan juoksutrikoot ja jalkaan tietysti lenkkarit. Mukaan otin vielä repullisen tsemppiä. Onneksi en perunnut ilmoittautumistani, vaikka sitäkin ajattelin. Niin oli ajatellut muutama muukin samoilla syillä kuin meikäläinen. Onneksi en kehdannut peruuttaa. Kivaa oli ja usko, että mäkin pystyn vielä joskus juoksemaan, ei enää tunnu niin toivottomalta. Meillä oli todella taitava ohjaaja Päivi Hänninen, Sportvisiumista. On ihan uskomatonta miten hienosti hän osasi vetää 25 henkilöä, maratoonarista meikäläiseen. Innolla jään odottamaan seuraavia harjoituksia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti